Yliskylänlahden monimuotoinen luonto

Kaavaehdotuksessa arvokkaiden luontokohteiden hävittämisen ja heikentämisen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ei ole riittävällä tavalla arvioitu, lajistoselvityksissä (sammal-, kääpä-, hyönteis- ja sammakkolajisto) erityisesti Yliskylänlahden ranta-alueiden ja Tengströminpuiston arvokkaiden ja uhanalaisten luontotyyppien osalta on puutteita eikä vaikutuksia linnustoon tai kalastoon ja muuhun vedenalaiseen luontoon ole arvioitu lainkaan.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luontokadon pysäyttämisen tavoitteita ei ole otettu huomioon kaava-alueen suunnittelussa. Maankäyttö on valtakunnallisesti merkittävin syy luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen (ympäristö.fi). Vaihtoehtoisia ratkaisuja erittäin uhanalaisten lehtoluontotyyppien tai EU:n luontodirektiivin suojelemien lepakkolajien lisääntymis- ja oleskelualeuiden hävittämiselle ei ole tarkasteltu tai esitetty.

Yliskylänlahden runsasravinteinen lehto on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi. Tulvavaikutteisessa rantalehdossa puusto koostuu pääosin vaahterasta ja tervalepistä, ja erilajisia jalopuita (metsälehmus, vaahtera, pähkinäpensas) on yli 20 kpl hehtaaria kohden, mikä täyttää myös luonnonsuojelulailla suojellun jalopuumetsikkö-luontotyypin määritelmän. Merivesi nousee säännöllisesti korkean veden aikaan pitkälle rantavyöhykkeelle, ja lehto onkin ranta-alueiltaan luhtainen ja korpimainen. Tulvametsiköt ja tervaleppäkorvet ovat koko maan mittakaavassa harvinaisia ja monimuotoisuudeltaan arvokkaita luontotyyppejä.

Myös ylempänä Tengströminpuistossa jalopuiden (vaahtera) määrä on yli 20 kpl/ha, lisäksi metsässä on muita kookkaita lehtipuita (raita, koivu). Tengströminpuiston puusto on varttunutta, muun muassa kilpikaarnaiset männyt yli 150, jopa 300–400-vuotiaita. Tengströminpuisto uhanalaisine lehtoalueineen on tunnistettu arvokkaaksi Helsingin omassa arvometsäluokituksessa, ja se on mukana Suomen luonnonsuojeluliiton Helsingin arvometsät -esityksessä. Lehtoalue täyttää Ympäristöministeriön METSOmetsiensuojeluohjelmaan sopivan arvometsän I ja II luokan kriteerit.

Lehdot ovat Suomen metsistä kaikista uhanalaisimpia: niitä on metsistämme vain 1 %. Suurin osa (96 %) sijaitsee eteläisessä Suomessa. Jalopuulehtoja on maassamme jäljellä voin noin 1000 hehtaaria. Rakennetun maapinta-alan osuus Suomen pinta-alasta puolestaan on 4 % (ympäristö.fi, stat.fi). Suomen uhanalaisista lajeista noin 45 % on lehtojen lajeja, ja lehdot ovatkin monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokkaita luontokohteita.

Yliskylänlahden lehtoalue kattaa lähes puolet Laajasalon METSO-suojelukriteerit täyttävien lehtojen pinta-alasta, ja on myös pinta-alaltaan suurin yhtenäinen lehtoalue. Samalla se on tärkeä alueellinen ekologinen yhteys sekä keskeinen siirtymäreitti Stansvikin, Tullisaaren ja Tiiliruukinlahden metsä- ja lepakkoalueiden välillä. Elinympäristön pinta-alan pienentyessä myös kyseisessä elinympäristössä elävien lajien määrä vähenee. Arvokkaiden luontoalueiden ”nakertaminen” pienemmäksi reuna-alueita
hävittämällä tai ekologisten yhteyksien katkaiseminen ei ole luontokadon pysäyttämisen näkökulmasta kestävää. Arvokkaan lehdon hävittäminen ja muuttaminen ”urbaaniksi rakennetuksi rannaksi” on toimena kaupungin kaikkien LUMO-tavoitteiden vastainen.

Eteläsuomalaisten lehtojen lajeja ei voi suojella muualla Suomessa, tai muunlaisissa metsissä. Lehtojen pinta-ala on kutistunut hälyttävästi, ja yksittäisilläkin lehtokohteilla on niiden uhanalaiselle lajistolle merkitystä ekologisen verkoston säilymisessä ja luontokadon pysäyttämisessä. Laajasalon täydennysrakentamisen alta on jo esimerkiksi Koirasaarentien varresta hävitetty useita pienialaisia, METSOluokittelukriteerit täyttäviä lehtoalueita, mikä on merkittävästi heikentänyt alueen ekologista verkostoa erityisesti lehto- ja lahopuulajien (mm. kasvit, linnut, sammalet, käävät, hyönteiset) osalta. Hävitettyjen arvokohteiden luontoarvoja tai merkitystä osana ekologista verkostoa ei voi korvata tai palauttaa toisaalla.

Yliskylänlahden lehto (Tengströminpuisto)

• Luonnonsuojelulain jalopuumetsiköt-luontotyypin kriteerit täyttävä (20 jalopuuta/ha), erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi luokiteltu runsasravinteinen lehto
• Luontodirektiivin ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä: jalopuumetsä ja tulvametsä
• METSO I ja II luokan arvometsä
• Luokan A lepakkoalue: Kaikki lepakkolajimme ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin IV-liitteeseen, joka suojaa lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat kaikenlaiselta häirinnältä. Lisäksi Euroopan lepakoiden suojelusopimuksen mukaisesti (EUROBATS) lepakoiden tärkeät muuttoreitit ja saalistusalueet tulee turvata maankäytön ja tuulivoimaloiden suunnittelussa
• Lahokaviosammalelle sopiva elinympäristö (luontodirektiivin suojelema laji)
• Puusto lehdossa ja kalliometsässä monimuotoista ja vaihtelevaa, vanhimmat männyt useita satoja vuosia vanhoja (kilpikaarnamännyt), kalliolla keloja ja lehdossa runsaasti eri ikäistä lahopuuta
• Tunnistettu luontoarvoiltaan merkittäväksi myös Helsingin metsäverkostoselvityksessä (2015)
• Puuttuvia luontoselvityksiä mm. hyönteiset, käävät ja sammalet
• Eteläsuomalaisen arvolehdon lajistoa ei voi suojella missään muualla Suomessa tai muussa elinympäristössä

Yliskylänlahti

• Paikallisesti merkittävä lintualue
• Lahdella pesivässä ja levähtävässä vesilinnustossa useita lintudirektiivin suojelemia lajeja: haapana, isokoskelo, liejukana, telkkä, sinisorsa, tavi sekä uhanalaiset silkkiuikku, tukkakoskelo, tukkasotka, nokikana ja lapasotka ja erittäin uhanalainen punasotka.
• Lintudirektiivin suojelu kattaa linnut, niiden munat, pesät sekä elinympäristöt
• Rantavyöhykkeen elinympäristöt ovat monilajisia ja merkittäviä lisääntymis- ja ruokailupaikkoja ranta- ja vesilinnustolle, kaloille, hyönteisille, sammakoille sekä lepakoille.

Lähteet: Helsingin luontotietojärjestelmä, Helsingin metsäverkkoselvitys 2015

Lehdot ja vanhat metsät tärkeitä metsälajistolle

• Vaikka metsiä onkin maassamme paljon, on erityisen lajirikkaita lehtoja ja vanhoja luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä jäljellä koko maassa vain vähän.
• Lehtojen osuus koko metsäpinta-alasta on nykyään vain noin prosentin luokkaa, ja siitä 96% eteläisessä Suomessa.
• Suomen uhanalaisista metsälajeista 45% on lehtojen lajeja.
• Vanhojen metsien osuus koko maan metsistä on puolestaan alle viisi prosenttia, mutta niistä on riippuvaisia n. 13% metsälajeista.
• Yli kolmasosa kaikista uhanalaisista lajeista on vanhojen metsien lajeja.
• Vanhojen metsien, erityisesti lahopuun sekä vanhojen ja kookkai­den puiden vähäisyys on uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien tärkein taantumisen syy.

Lähde: https://luonnontila.fi/indikaattorit-elinymparistoittain/metsat/